Osallistuin tänään Haaga-helian Pasilan koululla (minähän en mitään campus sanaa käytä) vastuullisen tarinankerronnan seminaariin. Aihe kiinnostaa minua kovastikin jo senkin puolesta, että suuntaumiseni on mainonta ja yritysviestintä sekä vastuullinen liiketoiminta&kestävä kehitys. Seminaarissa oli neljä puhujaa; edustajat Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksesta, Viestintätoimisto AC-Sanaforista, Globe Hopen toimitusjohtaja ja TBWA/Helsingin toimitusjohtaja. Vaikka sinällään aihe ei liity tähän kurssiin suoranaisesti, mainittiin siellä sosiaalisen median merkitys useaan otteeseen. Kaikilla oli mielipiteitä ja ajatuksia verkosta ja verkottumisesta. Viestintää sosiaalisen median kautta pidettiin oman käsitykseni mukaan pohjana toiminnalle ja sen kehittämiselle. Ja onhan se sitä. Mistä sitä muuten tietoa hakee kuin esimerkiksi nettisivuilta, googlettamalla, Facebookista jne.
Viimeisen puhujan aihe oli "miten mokaat vastuullisuusviestinnässä". Mielestäni hänen ilmaisemansa asiat pätevät myös digitaaliseen viestintään. Joko ei puhuta mitään tai höpistään liikaa ja turhia. Esimerkiksi yritysten on oltava tarkkoja siitä miten heidän Facebook-sivujaan hallitaan. Voivatko seuraajat postata sinne? Vastataanko sitten mahdollisiin kysymyksiin tai tiedusteluihin? Tuleeko sivuilla liikaa vai liian vähän informaatiota? Vastuullisuuden näkökulmaa kuvaa kuinka paljon välitetystä viestistä on totta. Perustuvatko tiedot faktoihin vai julkaistaanko informaatiota jotain on vain kehitelty jostain sen takia, että halutaan kenties kiillottaa julkisuus kuvaa tai että ylipäätänsä pitää vaan pitää verkossa ääntä.
Suomalaisten helmasyntinä taidetaan pitää juurikin seminaarissa mainittua turhaa hiljaisuutta. Omassa pikkupiirissä puuhataan jotain sen pelossa, että jospa tulee sanottua väärin, hävettää ja maine menee. Kai siinä on myös osana suomalainen mentaliteetti, että turhasta ei pidetä meteliä. Mutta kun vähän pitäisi pitää. Sillä tavalla hyvää ääntä itsestään ja saavutuksistaan. Ei päätä pusikkoon vaan reippaasti omaa ääntä esille. Jos menee mettään, korjataan sitä ajolinjaa. Ehkä me jäyhät pohjoisen kansan edustajat vielä ääntämme korotamme.
No ei mulla muuta :-) Esseetäkin pitäisi kirjottaa
_S-
Olipas kiva, että postasit tästä aiheesta. Ehdin itse kuunnella kaksi ensimmäistä puhujaa.
VastaaPoistaErityisesti mokaaminen on teema, joka kiinnostaa aina. Monet nimittäin edelleen syöksyvät päätäpahkaa someilemaan, eikä siitä aina seuraa pelkkää hyvää.